Erään rappeutumisen kuvaus

Vieläkin kipeänä. On surullista nähdä kuinka se mitä kuvitteli saavuttaneensa kuuden viikon kuntokuurilla valuu pikkuhiljaa viemäristä alas. Onneksi kilot eivät tule takaisin hetkessä, mutta varmuudella ja pikkuhiljaa. Näyttää siltä, että viikon sairaana olo syö kahden tai kolmen viikon työn. Valitettavasti ihminen oppii historiasta vain sen ettei se opi siitä mitään. Ensimmäinen päivä kun koki olonsa terveeksi, sitä halusi jotain konkreettista aikaan. Olen huomannut, että keittiö toimii kodissa henkisen jaksamisen mittarina. Jos sen saa pidettyä järjestyksessä riippumatta kodissa vallitsevista entropia tekijöistä siis lapsista niin hyvin menee. Oikeasti ei tarvinnut muutakuin tehdä isompi siivous, niin alkoi jo hillitön hakkaava yskä joka jatkuu vieläkin. Jos olisi malttanut sairastaa päivän rauhassa, niin tänään olisi kokenut olevansa jo elävien kirjoissa.

Kestää vielä ainakin viikko että uskaltaa kunnolla ladulle lähteä. Seuraava projekti voisi olla katsoa kuinka nopeasti sairauden tekemän loven kunnossa saa korjattua. Tavoitteena on aloittaa myös kuntosali harrastamisesta kirjoittaminen, mutta se lykkääntyy siihen asti jos/kun tervehdyn.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maksettua lenkki seuraa.

Kadonnutta hyvinvointia etsimässä

Se on miehestä kiinni jos ei suksi luista.