Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Kuinka liikkumisesta nauttii?

Juokseminen ei vain ole kaikkien juttu. Vaikka hampaat irvessä yrittäisi, kaikki ei aina onnistu. Kolmen viikon kohdalla kävi jo niin, ettei lenkkeilystä tule mitään se sattuu liikaa. Jostain syystä piolveni on kertakäyttö kamaa ja yhden lenkin jälkeen polvi on turvonnut ja sillä nilkuttaa loppuviikon. Jos joutuu pohtimaan miten ruumis kestää liikuntaa, ei siitä varmasti nauti. Sitä on melkoisessa kierteessä, kun pitäisi laihduttaa jotta jalat kestäisivät, mutta jalat ei kestä liikkumista. Onneksi sitä on vaihtoehtoja lähes loputtomasti. Tein korvaavaa lenkkiä vesijuoksemalla. Vauhti ei ole päätä huumaavaa, mutta se toimii kyllä. Polvivaivaiselle suositellaan uintia ja pyöräilyä. Tekipä mitä hyvänsä kannattaa kuunnella, mitä oma kroppa sanoo. Normaali rasituksesta tuleva kipu on siedettävää. Terävä pistävä kipu nivelessä, ei ole sellaista mikä menisi vain pois harjoituksella. Polvilääkäri oli sitä mieltä, että liikkua voi kivun mukaan. Pitää löytää vain sellainen liikkumisen muoto, jok

Kipua ja kymmen kilometrin juoksuohjelma

Valitettavasti tuntuu siltä, että juokseminen tai lenkkeily on suurin piirtein fyysisesti vaarallisin harrastus ihmiselle. Aloittaa pitäisi kevyesti, eikä matkaa/nopeutta saisi kasvattaa kuin tietyn prosenttimäärän viikossa. Huonot jalkineet, juoksutapa, terveydentila ja suurinpiirtein kaikki mahdollinen vaikuttaa siihen telooko itseään. Viikossa ainoa muutos, mitä lenkkeilyllä olen saanut aikaiseksi on polvien kipeytyminen. Yksi syy miksi lenkkeily tuntuu aiheuttavan eniten kipuja verrattuna muuhun, on se helppous. Tuskinpa mikään muu laji on periaatteessa niin helppoa. Avaat oven ja laitat jalkaa toisen eteen ja se on siinä. Sitten istutaan kotona koneen ääressä polvet turvonneina ja mietitään mikä meni vikaan. Yksinäiselle lenkkeilijälle käy helposti niin, että tekee jotain liikaa tai väärin ja kipujen takia toiminta lakkaa. Kuinka aloittaa riittävän kevyesti? Netistä löytyy erilaisia ohjelmia erilaisille ihmisille. Osoitteessta  http://www.pori.fi/material/attachments/vapaa-aikav

Läskillä on muisti.

Pitkästä aikaa heräsin energisenä. Hassua kuinka liikumisen positiiviset vaikutukset yllättää aina alussa, kuten kipukin. Tuntuu siltä, että kaikki osat minussa vastustaisivat liikkumista. Toisen lenkin jälkeen yllätti hirvittävä tarve syödä... Kenen oikeasti tarvitsee syödä 22.30? Tuntuu vain siltä, että ruumis haluaa pitää keinolla millä hyvänsä läskinsä. Iloista oli kuitenkin huomata, että paino ei ole jojonnut takaisin tammikuun lukemiin. Ilmeisesti vähäinenkin liikunta auttaa ylläpitään sitä, mitä on jo saavuttanut. Tänään oli kolmas lenkki aloituksesta. Kaksi edellistä oli tuskaa, tämä oli jo parampaa. Yllättävää on se, että alun jokapuolella olevat kivut sulavat hiljalleen pois. Hölkätessä ihmettelin outoa seläntakaa kuuluvaa rapinaa ja tajusin lopulta, että äänet napsahtelevat omasta selästä. Olisi oikeasti todella helppoa jättää kesken. Täytyy muistuttaa itseä joka päivä siitä, että oma terveys vain heikkenee odottamalla. Paljon parempaa on kärsiä aloittamisen tuska nyt ku

Hyvää kesää ja uutta projektia

Kuva
Nyt on kesän työt ja reissut takanapäin ja voi rauhassa keskittyä kesäloman viettoon. Kevään projekti loppui ikävästi kuin seinään. Liikuntamuotoa valitessa pitäisi keskittyä niihin lajeihin, jotka parhaiten omaan elämäntilanteeseen sopii. Perheelliselle kolme kertaa viikossa tiettyyn aikaan ei vain ole mahdollista, tai ei ainakaan minulle. Muutamia havaintoja koskien kuntosalin ja kuntotestin suhdetta. Pelkkä lihaskuntoharjoittelu toimi yllättäen negatiivisti 30 sekunnin lihaskuntotestissä. Parantunut voima ei vaikuttanut odotetulla tavalla. Osassa suoritteista nopeus oli hitaampi kuin alussa.  Jos haluaa parantaa testin tulosta, paras tapa siihen on tehdä testin liikkeitä. Punnertaminen paranee punnertamalla, oikotietä ei ole. Painonhallinta keinona salilla käyminen oli pieni pettymys, mitään konkreettista muutosta parin aktiivisen viikon aikana ei ollut havaittavissa. Tässä vaiheesassa olisin sitä mieltä, että painonhallinnassa parasta olisi pitkäkestoinen aerobinen liikunta. T

Ja tiedän olevani surkea...

Voimme täyttää päätämme lukemalla ja voimme seurata kuinka toiset harjoittelevat tai pelaavat. Kuitenkin se mitä päässä on ei riitä siihen mitä teet konkreettisesti. Se että tiedät mitä pitäisi tehdä, ei auta jos mitään ei saa aikaiseksi. Törmäsin taas seinään treenissä. Tieto ei vaan siirry käytännöksi. Jotkin asiat pysyvät riippumatta vähäisestä harjoittelun määrästä, toisissa tauko tarkoittaa aina alkuun palaamista. Kuntosali harjoittelu on armollista sinänsä, että siinä on kyse vain ruumiin tottumisesta harjoitukseen. Kaikki mikä vaatii enemmän taitoa, on jo täysin eri luku. Otetaan vaikkapa salibandy tai muu teknisempi laji. Ilman jatkuvaa harjoittelua, tuntuu siltä kuin olisi seuraamassa peliä katsoja voimatta vaikuttaa asiaan. Yritän pelata maalivahtina, kun mahdollista. Vaikuttaa vain siltä että kerta kuussa on yhtä tyhjän kanssa. Sitä tietää mitä pitäisi tehdä ja missä olla, mutta ruumis ei seuraa perässä. Riippumatta parantuneesta lihaskunnosta ja kestävyydestä, peli ei par

Painonhallinnan pettäminen

Se ei ole sama miten liikkuu kunhan liikkuu, sen sai karvaasti kokea. Vaikkakin saliharjoittelu selkeästi kuluttaa energiaa, se lisää huomattavasti myös ruokahalua. Ilman ruokavalion tarkkailua tai aerobista liikuntaa on pelkällä kuntosaliharrastamisella kohtuuttoman vaikeaa laihtua. Omien havaintojeni puitteissa näyttää siltä, että harjoittelu lisää painoa hiljalleen. Osa painosta tulee lisääntyvästä lihasmassasta, mutta sen kasvuvauhti on luonnollisesti hidasta. Kehonkoostumismittarin avulla on helppo huomata, kuinka lihasluuprosentin nousua seuraa myös rasvan määrän kasvu. Tässä vaiheessa näkisin tärkeäksi, että pystyisi pitämään kiinni myös aerobisesta liikunnasta. Hiihtämään ei enää tässä vaiheessa ole asiaa, joten on parempi alkaa kaivamaan lenkkikenkiä tai kaivamaan polkupyörää esille. Kuukauden suhteellisen intensiivinen harjoittelu saa aikaan jo pieniä muutoksiakin. Tänään ensimmäistä kertaa tuntui, että kaikki vain kulki. Hämmästyttävin asia oli tulostason radikaali nousemi

Kaikkeen tottuu

Aloittipa mitä tahansa liikuntaa, se tuntuu aluksi pieneltä shokilta. Ensimmäiset pari viikkoa menee pelkästään siinä, että tottuu liikunnan aiheuttamaan rasitukseen. Olipa kyseessä kestävyyttä tai voimaa vaativa laji. Kuntosali harrastamisessa paikat kipeytyvät ja ovat jäykät jonkin aikaa, mutta jos alkujärkytyksestä pääsee ylitse salilla on oikeastaan aika hauskaa. Valitettavasti pyrimme laiskottelemaan aina ja kaikkialla, jos harjoittelun jättää tuntuu siltä että olisi palannut takaisin alkuun. Millaisia määriä tulisi tehdä, että jotain kehitystä tapahtuisi? Jos mitään ei tee kasvaa vain takamus. Kuulema jo kaksi kertaa viikossa on riittävästi, jotta kehitystä tapahtuisi. Kolme on oikein hyvä, jos mennään siitä ylitse tuskinpa ollaan enää aloittelija tasolla. Toisin kuin kestävyyslajeissa, saliharjoittelussa pidempi aika ei juurikaan hyödytä. Kun lähdetään hakemaan voiman kehitystä, tarkoitus ei ole tehdä koko ajan pidemmelle meniviä sarjoja vaan tehdä lyhyempiä suorituksia yhä

Se veikeä tunne

Kun laiminlyö verryttelyn ja venyttelyn salillakäynnin jälkeen. Jokaiseen liikuntaharrastukseen kuuluu tottumattomuuden aiheuttamat kivut ja säryt. Missään vaiheessa hiihtäminen ei ole aiheuttanut täydellistä jumi tilaa, että liikkuminen menisi todella hankalaksi. Kunnolla tehty ohjelma ilman venyttelyjä, on puhtaasti itseaiheutettua kärsimystä. Joten suosittelen lämpimästi tekemään alun ja lopun venyttelyt huolellisesti. Venyttelyä tärkeämpi tekijä on kuitenkin lämmittely, mikä pitää tehdä aina ensimmäisenä. Lämmittely pienentää riskiä itsensä loukkaamisesta ja tuntuu että koko harjoittelukin menee paremmin. Alun harjoituskertojen lihaskipukin sulaa pois myöhemmillä harjoituskerroilla. Eli ensimmäisistä säryistä ja jumeista ei pidä säikähtää. Kestää hetken ennenkuin ruumis tottuu uuteen ja erilaiseen harjoitteluun. Kärsivällisyydellä ja huolellisuudella liikkeiden suorittamisessa säätää itseään pahimmilta kolhuilta. Kuntosaliharjoittelun yksi positiivinen puoli on sosiaalinen vuorov

Uusi projekti alkaa.

Tänään aloitettiin uutta 60 päivän projektia. Kävin  Keskikeho  nimisellä kuntosalilla Jämsässä tekemässä kuntotestin ja samalla tutustumassa treeniohjelmaan. Kuntosali harjoittelu on syytä aloittaa maltillisesti, vaikka olisi jossain vaiheessa harjoittanut. Riskinä on se, että ensimmäiseksi yrittää vuosikymmenen takaisia sankaritekoja ja joku paikka sanoo naps samantien. Tämä pätee erityisesti meihin miehiin ja pahenee vain jos tulee pientä kilpailua kavereiden kanssa. Jos harjoittelu kuntosalilla on vierasta, se on oikeasti parasta aloittaa asiantuntevan ohjaajan kanssa. Kuntosalit tarjoavat eritasoisia palveluita ja monessa järjestetään opastusta laitteisiin ja harjoitteluun. Ilman tutustumista on mahdollista tehdä asioita pahasti väärin ja harjoittelu jää siihen. Ohjaajan kanssa on helppo katsoa oikeat suoritustekniikat, miten asiat tehdään turvallisesti ja vaikuttavasti. Monella kuntosalilla on käytössä erilaisia tutustumistarjouksia, joilla pääsee kerran ilmaiseksi ohjatulle

Missä mun latu on?

Ensimmäistä kertaa suksilla kuukauteen. Ei käy kateeksi latujen tekijät, keli saattaa muuttua hetkessä ja valmis latu tukossa tunnissa. Kävi ensimmäistä kertaa, etten löytänyt latua tai edes sen pohjaa jäältä. Päivän lumisade ja kova tuuli oli peittänyt kaiken alleen. Sama tilanne jossain vieraassa paikassa ja pitkällä lenkillä saattaisi johtaa eksymiseenkin. Hetken sitä hiihti kohti väärää taloa. Influenssa vie kunnon tehokkaasti, tuntuu siltä kuin kaiken joutuisi aloittamaan alusta. Lihakset ja nivelet tuntuvat aroilta rasituksen jälkeen ja kestävyys tuntuu olemattomalta. Mitä tulee siihen kuinka sairastaminen vaikuttaa painonpudotukseen, sitä huomaa kuinka tärkeää oikea ruokavalio olisi. Onneksi kaikki ei ole tullut takaisin, mutta puhutaan kuiten puolesta kilosta. Se on sama kuin teippaisi kaksi voipakettia kylkiinsä kiinni... ei kiva. Sairastaminen koettelee monella muullakin tavalla kuin pilaamalla alkaneen kuntoilujakson. Voimat eivät riitä kunnolla oman arkisen elämän pyöritt

Kolmen viikon piina

Nyt vihdoinkin terveenä. Takana elämäni ikävin influenssa, neljä vuotta sitten sairastettu sikainfluenssa oli kevyttä tähän verrattuna. Ei mikään ihme, että toisinaan tiedottaminen influenssa aalloista saa hysteerinomaisia piirteitä. Ensi vuonna hankin rokotteen, toista samanlaista jaksoa ei tähän kotiin kiitos. Tervehtymistä on nyt juhlittu yöpymällä laavussa -20 asteessa ja pelaamalla salibandya, eikä jälkitautia vielä, Kovempi tauti romahduttaa kunnon tehokkaasti. Edellisen kerran salibandya jaksoi pelata sen puolitoista tuntia reippaasti ja nyt 20 minuutin kohdalla iskee väsymys. Takapakkia on menty varmaan sen kuuden viikon edestä. Nyt edessä uusi haaste. Ensimmäisenä katsoa kauanko kestää ennenkuin pääsee sille tasolle missä oltiin ennen sairautta. Toinen haaste liittyy kuntosaliharrastamiseen, siihen millaisia vaikutuksia 30 päivän harjoittelulla on ja mitä siitä aloittelijana voi saada. Haaste tulee aloitettua kun saa katsottua sopivan päivän lihaskuntotestiä varten. Huomenna v

Erään rappeutumisen kuvaus

Vieläkin kipeänä. On surullista nähdä kuinka se mitä kuvitteli saavuttaneensa kuuden viikon kuntokuurilla valuu pikkuhiljaa viemäristä alas. Onneksi kilot eivät tule takaisin hetkessä, mutta varmuudella ja pikkuhiljaa. Näyttää siltä, että viikon sairaana olo syö kahden tai kolmen viikon työn. Valitettavasti ihminen oppii historiasta vain sen ettei se opi siitä mitään. Ensimmäinen päivä kun koki olonsa terveeksi, sitä halusi jotain konkreettista aikaan. Olen huomannut, että keittiö toimii kodissa henkisen jaksamisen mittarina. Jos sen saa pidettyä järjestyksessä riippumatta kodissa vallitsevista entropia tekijöistä siis lapsista niin hyvin menee. Oikeasti ei tarvinnut muutakuin tehdä isompi siivous, niin alkoi jo hillitön hakkaava yskä joka jatkuu vieläkin. Jos olisi malttanut sairastaa päivän rauhassa, niin tänään olisi kokenut olevansa jo elävien kirjoissa. Kestää vielä ainakin viikko että uskaltaa kunnolla ladulle lähteä. Seuraava projekti voisi olla katsoa kuinka nopeasti sairaude

Väsynyt olemaan kipeä ja väsynyt

Tänään en tee mitään. Ei pysty, ei jaksa, eikä kykene. Ihminen on yllättävän rajoittunut olento. Kaikki meissä on riippuvaista jostain muusta. Henkinen auttaa fyysisessä ja päinvastoin, mutta ikävä sama toimii myös negatiivisessa mielessä. Fyysinen väsymys vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen ja tekemiseen. Kipeänä mikään ei toimi, ajattelu on yhtä tukossa kuin nenäkin ja sosiaalissa tilanteissa ei vain jaksa. Stressi ja flunssa vaikuttavat siihen, että uni ei tule ajallaan. Vähäunisuus taas kostautuu kaikessa, mikään ei toimi niinkuin pitäisi. Väsyneenä huomaa hermostuvansa nopeammin ja pinna on hyvin lyhyenä. Kireys vaikuttaa suoraan siihen, millaiseksi ilmapiiri ympärillä muuttuu. Paha olo tarttuu toisiinkin ja sitten taas levätään vähän vähemmän. Aikuisena sitä pitäisi osata huolehtia omasta voinnistaan. Vanhempien väsymys näkyy lastenkin käyttäytymisessä. Se, että laittaa itsensä siihen pisteeseen ettei jaksa ympäristöään, on melko rakkaudetonta toisia kohtaan. Emme ole irralliset mui

Katso leppäkerttuja

Perun aikaisempia kirjoituksiani hiihdon vaikutuksesta salibandyyn. Parantunut peruskunto auttaa jaksamaan peliä huomattavasti paremmin. Näkisin tämän myös seikkana mikä vähentää loukkaantumisriskiä. Väsyneenä et jaksa hallita kehoasi samalla tavalla. Nyt oli ensimmäisiä kertoja, kun pelin jälkeen on virkeä ja energinen niinkuin pitäisikin olla. Kuntoilun säilyy mielekkäänä jos pystyy havaitsemaan edistymistä ja edessä on kasvavia haasteita. Sama treeni loputtomiin toistettuna on kaiketi samanlaista kuin puuron syönti aamuisin. Hyödyllistä muttei erityisen mielekästä. Miten saada mielekkääksi itseään toistava harjoitus? Kaipaamme palautetta ympäristöstä. Parasta olisi jos treenin voisi jakaa toisen kanssa ajoittain. Joukkue lajit ovat vaikeita aloittaa mutta ne tarjoavat hyvää sosiaalista palautetta. Jos kehityt ja saat siitä kommenttia, kyllä se rohkaisee jatkamaan pidemmälle. Toisaalta ihmiskunnan historia on täynnä esimerkkejä ymmärtämis- ja käyttäytymishaasteellisista ihmistä jot

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Kuva
Kun housuni rupesivat putoamaan keskellä kylää. Kyllä sitä ennen kun laihdutettiin tiputettiin sitä samaa kiloa koko vuosi. Kalliiksi se painon putoaminenkin tulee jos uusia housuja joutuu joka vuosi ostamaan. Sama se on tuon ruokailun kanssa ennen riitti vihannekseksi peruna ja makarooni. Nyt sitä aikuiset miehet ostaa salaattia ja kaikenmaailman värikkäitä ulkomaan kasvatteja. Painonputoaminen on edistynyt paremmin mitä odotin. Vuoden alusta jo 3,9 kiloa poissa. Alussa tosin suurin osa lähtevästä on sitä nestepöhöä tai muuta vastaavaa. Olen aloittanut ruokavalion tarkkailun ja se yhdisttettynä säännölliseen liikuntaa tuntuu olevan tehokasta. Mitään erikoista ruokavaliota ei ole testattuna. Painon putoaminenhan on vain sitä että kuluttaa enemmän kuin syö yllätys yllätys. Liikunta lisää ruokahalua, joten miten saa järkevällä tavalla säännösteltyä energian saantia. 1. Ei nälkäisenä kauppaan. Ensinnäkin tulee ostettua kaikenlaista mitä ei oikeasti tarvitse ja sitten se tulee kalliiks

Olemmeko sitä mitä syömme?

Sanonnalla olemme sitä mitä syömme tuskin tarkoitetaan pelkästään ruokaa. Harvempi kasvissyöjä nahistuu tai lihansyöjä muuttuu karvaiseksi elukaksi. Tai ehkäpä jälkimmäistä tapahtuu. Kuitenkin meitä määrittelee se seikka, että se mitä me teemme sitä haluamme enemmän. Millä itseämme täytämme muuttaa sitä millaiseksi olomme koemme. Liikunnan vaikutus olotilaan riippuu lajista. Kestävyys lajit saavat olon jotenkin jäntevämmäksi tai sutjakkaammaksi. Tänään pitkästä aikaa salitreeniä ja olo on ryhdikkäämpi ja voimakkaampi. Eli sillä on oikeasti väliä miten me aikamme käytämme tai mitä harrastamme. Luultavasti pitkä yksinäisyys muuttaisi käsityksemme itsestämme yksin viihtyväksi tai epäsosiaaliseksi. Tämä on mahdollisuus tai vankila, riippuu siitä mitä päätemme elämällämme tehdä. Haluanko kokea itseni huonokuntoiseksi tai laiskaksi. Silloin voin olla tekemättä mitään ja se tapahtuu. Kuitenkin kohtuu itsensä psyykkamisessa on paikallaan, tässä vaiheessa tuskin enää huipulle mennään. Liialline

Päästä isi jo umpihanki hiihtämään.

Maanantai... Jotenkin silloin mikään ei tunnu luonnistuvan sillä tavalla, mitä toivoisi. Legendat kertovat, että suuri osa sydänkohtauksista tapahtuu maanantaisin tai yleensäkin työviikon ensimmäisenä päivänä. Oli kulunut kolme päivää edellisestä lenkistä ja tuntui lähes mahdottomalta päästä tänään lenkkiä tekemään. Ainoa mahdollinen ajankohta olisi lasten nukahtamisen jälkeen. Oletteko koskaan nukuttanut muksuja ja samalla odottanut, että pääsette tekemään jotain omasta mielestänne välttämätöntä? Eihän ne silloin nuku... Nuorempi pyöri ympyrää sängyssään kaksi tuntia, ennenkuin lopulta simahti. Todella absurdia, että ylipainoinen isä ottaa pulttia siitä ettei pääse pimeään lenkkiä heittämään. Kymmenen jälkeen sitä pääsi jo jäälle huomatakseen, että lumi ja tuuli oli vienyt ladun mennessään. Onneksi kelkan uraa oli vielä näkyvissä. Oli kieltämättä mielenkiintoista testata vapaata tyyliä pehmeällä tuoreella lumella. Outoa miten erilaisista asioista voi tulla tärkeitä lyhyessäkin ajass

Mitä kuukaudessa saa hiihdosta irti.

Tänään on loppu yhteevedon aika. Hiihto on suht edullinen harrastus verrattuna moneen muuhun. Pakollisten varusteiden jälkeen ei kustannuksia juurikaan ole. Miinuspuolena voisi pitää suhteellisen korkeaa aloittamis kynnystä. Ensimmäiset hiihtoreissut eivät juurikaan palkitse ja mahdolliset kouluajan ikävät kokemukset tulevat helposti mieleen. Kuitenkin jo viikon jälkeen, hiitäminen rupeaa tuntumaan suht palkitsevalta. Huomattavaa on kuitenkin se, että suksen pitää toimia jotta laji tuntuisi mitenkään mielekkäältä. Lipsuvat sukset tappaa innostuksen alkuunsa. Tässä voisi olla myös huomio lasten vanhemmille. Pitäkää huolta lasten suksista, niin lapsen on mahdollista säilyttää positiivinen suhtautuminen hiihtämiseen. Edellyttäen että sellainen joskus syntyy. Hiitäminen vaatii myös oikeanlaisen kelin ja lunta. Kumpikaan ei ole itsestään selvyys Suomen nykytalvessa, Fyysinen kuormittavuus: hiihto on verrattain lempeä nivelille ja sitä voidaan suositella niille joille esim. lenkkeily ei so

28 päivää myöhemmin

Neljän viikon jakso liikuntaa koettuna, mutta mitkä ovat mitattavat tulokset. Projektissa oli vain ja ainoastaan kyse liikunnan vaikutuksen mittaamisesta, ilman muita elämäntapa muutoksia. Odotin että paino laskee ensin ja nousee sitten takaisin lähes lähtötasoon. Yllätys yllätys niin juuri kävi. Ensimmäisen viikon aikana painosta katosi lähes kaksi kiloa ja siihen se sitten jäi ja lopussa paino hiljalleen nousi. Onkin sanonta että raha ja ystävät tulevat ja menevät mutta läski on ikuista. Valitettavasti meidät on suunniteltu siten, että kehomme pyrkii pitämään kiinni kynsin ja hampain rasvakudoksesta. Tänä päivänä emme välttämättä tarvitse vararengasta vyötäröllä taataksemme selviytymistä nälkäkausista. Liikunnan lisääntyminen näkyy ennenkaikkea lisääntyneenä ruokahaluna ja tässä piilee yksi jojoilun vaaroista. Liikut paljon, syöt paljon ja kun liikunta loppuu ruokahalu ei katoakkaan minnekään. Ilman ruokavalion muutoksia on lähes mahdotonta laihtua tehokkaasti, koska laihtuminen ta

Ensimmäisten joukossa.

Kuva
Tänään vaihteeksi täydellinen päivä ulkona. Aurinko paistoi ja latukone teki uutta latua jäälle. Sitä viivytteli sisällä liian kauan, eikä kerennytkään ensimmäisenä latua korkkaamaan. Kolmen kärjessä oltiin silti. Hassua kuinka ajattelutapa muuttuu kuukauden aikana. Alussa sitä piti pakottaa itsensä ladulle nyt sitä etsii mahdollisuuksia päästä hiihtämään. Tällä hetkellä kilometrejä on jotain 80-90 välissä. Silti enemmän kuin edellisen kymmenen viimeisen vuoden aikana. 30 päivän testi alkaa olla lopuillaan ja kohta on loppuyhteenvedon aika. Pakko muuttuu rakentavaksi motivaatioksi riittävällä toistamisella ja näkemällä positiivisia muutoksia omassa kehossa. Miten sitten aloittaa oikeasti uuden lajin harrastaminen? 1. askel. Kukaan ei vie meitä lenkille, jos emme itse sinne ole menossa. 2. tarvitaan reippaasti itsepäisyyttä, treenin toteuttamiseen silloinkin kun se ei huvita. 3. Asettaa tavoittettavat päämäärät ja pitää niistä kiinni.

Kuun kauniissa valossa

Kuva
Tänään oli luultavasti vuoden kaunein päivä. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja pakkasta on vain kahdeksan astetta. Sellaisina päivinä sitä sitten ollaan 12 tuntia töissä sisätiloissa. Valitettavasti monet asiat elämässä eivät ole helposti järjesteltävissä ja työt on tehtävä ajallaan. Tänään kuitenkin järven jäälle ajettiin jo latupohjaa. Jotenkin sitä pelottaa ajatus siitä, että jos luisuu kuntoilusta perustellunkin syyn takia, sitä seuraisi luistaminen huonojen syiden varjolla. Tänään oli siis pakko päästä ladulle. Alakarkjärvellä ei ole vielä latua, mutta pohja oli hiihdettävässä kunnossa. Muutamassa paikassa jäälle tuli vettä niin, että lopussa suksen pohjat olivat jäässä. Kaunis päivä ja kauniinpi  yö. Kuu loistaa lähes pilvettömältä taivaalta, eikä otsalamppua tarvita. Nyt on loistava aika käydä testaamassa jäällä hiihtoa pimeän aikaan. Kaikkialla näkyi jäniksen jälkiä ja tähtdet loistavat kirkkaana. Suosittelen lämpimästi, käy jo tänään.

Miksi suksi ei luista

Kuva
Suomen talvi tuo haasteita satunnaiselle hiihtäjälle. Nyt on ainakin testattu hyvin se, miten huonosti luistaa tuoreen lumisateen aikana. Kuntoilu mielessä tuore lumi on ainakin haaste. Pitoa löytyy, mutta vauhti loistaa poissaolollaan. Tuore lumi tarttuu tehokkaasti pitoalueeseen ja hiihto oikeasti tökkii. Jos haluaa kaverin kanssa tehdä suht kurjan reissun, lumisade tarjoaa siihen loistavan mahdollisuuden. Vaikuttaa siltä että, huono ajokeli tarkoittaa huonoa hiihtokeliä. Tosiasia on kuitenkin se, että täydellistä keliä on turha odottaa. Ladulle pitää mennä silloin kun siihen tarjoutuu mahdollisuus, kohtuudella kuitenkin. Jos joku keksii kuinka ehkäistä tuon lumen tarttuminen pohjaan voi laittaa siitä vinkkiä.

Pitkä matka pimeää pakoon.

Tänään tuli luultavasti hiihdettyä tähänastisen elämäni pisin lenkki. Kilometrit ovat vieläkin suht vaatimattomia, mutta kaikkea ei voi saada välittömästi. 14 kilometrin hiihtoon meni aikaa noin puolitoistatuntia. -8 asteessa ja lumisateen jälkeen pitoa löytyi, mutta luisto oli todella olematonta. Ensimmäistä kertaa joutui antamaan sauvoilla vauhtia alamäkeen. Viimeinen osa lenkistä tuli hiihdettyä todellakin kelloa vastaan, noin puolen viiden aikaan tarvitsee jo otsalamppua. Motivoin itseäni hiihtämään kunnolla jättämällä lampun kotiin, ladulta selvisinkin sitten 16.25 mennessä. Olen saanut pidettyä kiinni siitä vähintään kolmesta hiihto kerrasta per viikko. Tällä hetkellä kilometrejä mittarissa on 74,6. Mitään tavoitteita en ole vielä kilometrien suhteen laittanut. Jos jotain tekee tarpeeksi, sitä alkaa haluamaan enemmän. Kuinka sitä osaisi pysyä kohtuudessa, että jaksaisi innostua liikunnasta vielä kesälläkin? Riskinä on se, ettei osaa kuunnella sitä mitä keho tahtoo kertoa. Liian p

Voittoja vyötärölihavuudesta

Tänään sai lopultakin pientä palkintoa tähän asti tehdystä työstä. Yksi seikka mihin haluasin vaikuttaa kuntoilulla oli nimenomaan  vyötärölihavuus . Vaarallisena lihavuutena pidetään yli 100cm vyötärön ympärystä. Se mikä tekee tästä mielenkiintoista on vyötärölihavuuden esiintyminen normaalipainoisilla. Kyseiseen tilaan hoidoksi toimii parhaiten pitkäkestoinen liikunta. Mikäli mittaukset nyt piti paikkaansa niin hieman alle kuukauden reippaalla liikunnalla olen saanut 6cm vyötärön ympäryksestä pois. Eron huomasi parhaiten sitomalla monojen nauhoja, normaali ahdistava olo on poissa. Tämä ei yksiselitteisesti tarkoita, että sitä olisi tehokkaasti laihtumassa vaan ennenkaikkea liikunnan vaikutusta elimistöön kokonaisuutena. Paljon istumatyötä tekevällä on  riski  vyötärölihavuuden kasvuun ilman, että olisi muuten ylipainoinen. Vielä pari viikkoa ja sitten voi tehdä pientä vertailua siitä kuinka mittarilla saadut arvot ovat muuttuneet. Toistaiseksi on ainakin kehitys näyttänyt hyvältä.

Kuinka törmätään seinään

Kuukauden kuluttua liikunnan aloittamisesta on se riski, että ei enää jaksakkaan. Kotisohva tuntuu mukavalta ja ulos lähteminen on todella vaikeaa. Tänään tuli se päivä, että joutui pakottamaan itsensä ulos. Innostusta jatkuu sen verran, kun näkee tai tuntee todellisia tuloksia. Jos yrittää liian paljon liian nopeasti tai ei osaa laittaa tavoitteita into laantuu. Liikaa kerralla ja tuntuu siltä, että jotain leikkaa kiinni.  aiheeseen liittyvä artikkeli Varoituksen sana, yksi liikuntamuoto ei auta toisessa. Jos meinaa tehdä useampaa lajia, sitä pitää tajuta aloittaa aina pohjalta. Hiihtoa käytetään usein juoksemisen rinnakkaislajina, mutta ei yleensä päinvastoin. Hiitäminen on juoksuun verrattuna pehmeää aloittaa. Lajina se tuntuu sopivan myös henkilölle, jolla ongelmia polvien tai selän kanssa. Ajattelin perjantaina yhdistää kuntoilun ja työmatkan. Ajattelin että jos hiihto sujuu, 5 km kevyt juoksemisen ei pitäisi olla liian paha... Nyt tiedän paremmin, mistä ei pidä aloittaa. Pahi

Huonoa luistoa ja tajunnanvirtaa

Puoliväli on lähestymässä tämän ihmiskokeen suhteen. Tarkoistus on siis kuukauden ajan seurata millaisia vaikutuksia terveyteen valitulla lajilla on. Millaista on aloittaa ja miten liikkuminen muuttuu "taitojen" ja "kunnon" kehittyessä. Huomioita tähän mennessä. Olotila on parantunut huomattavasti ja yllättävää kyllä selkäkivut ovat vähentyneet. Yksi tärkeimmistä muutoksista tapahtuu ajankäytössä ja asenteessa. Kysymys ei ole enää viitsimisestä, nyt sitä haluaa jo mennä ladulle. Uuden lajin löytämiseen liittyy myös sosiaalisen jakamisen tarve. Jos löydät omasta mielestäsi jotain suurta, haluat jakaa sen lähimmäistesi kanssa. Seurauksena sitä haluaa saada muita mukaan harrastukseen. Onneksi liikkuminen on jotain sellaista mihin kaikkia voi rehellisesti kannustaa. Elämäntavan muuttaminen vaatii oikeasti lähimmäisten tuen ja kaikista helpointa se on silloin kun läheiset siihen kannustaa. Tajunnanvirrasta ja sen puutteesta. Ensimmäisillä hiihtolenkeillä suurin osa

Jännitystä ladulle ja väline testausta

Tympiikö jo saman ladun suksiminen? Hanki elämääsi jännitystä ja lähde valaistulle ladulle puolta tuntia ennen valojen sammumista. Joskus se lenkki pitää käydä tekemässä vähän erikoisempaan aikaan.  Vähän aikaa sitten huomasin ongelman hiihtovaatteissa. Käytin normaalia vedenpitävää tuuliasua hiihtäessä ja vähän pidemmällä matkalla rupesin ihmettelemään yllättävää kylmenemistä. Tottakai vaatteiden pitäisi olla sellaiset että ne siirtävät kosteuden ulospäin. Opin tämänkin kantapään kautta. Takin sisäpuoli oli ruvennut jäätymään kertyneen kosteuden takia. Ei ihme jos paleltaa. Jouduinkin nyt tekemään suurimman investoinnin suksien jälkeen ja ostaa  hiihtoasu . Tottakai heti pitää päästä testaamaan ja lähdettiin sitten pururadan latua kiertämään. Onneksi sitä tajusi kuitenkin ottaa otsalampun taskuun varmuuden varalta. Valaistussa maastossa hiihtäminen on sitä samaa, mitä teki aikaisemminkin ja siitä osaa jo nauttia. Hätkähdyttävä hetki on se, kun valot pimenevät äkillisesti. Se tu

Armotonta imurointia, voittoja ja tappioita

On kulunut jo pari päivää edellisestä päivityksestä. Viikko ei lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla. Ladulle ei ole kerennyt kertaakaan... Tähän olisi tekosyitä työmatkaan liittyen, mutta kaiketi on aina kyse siitä että tahtotilaa ei meinaa löytyä. Kuitenkin pienenä voittona, oli sunnuntai illan lenkki. Kerrankin hiihto voitti koneen ääressä istumisen. Maanantaina olikin jotain ihan muuta. "Yritän" käydä "pelaamassa" sählyä maanantaisin. Nyt pystyi tekemään pientä vertailua sen suhteen mitä hyötyä hiihtotreenistä on täysin toisenlaisessa lajissa. Rehellisesti voin nyt todeta, että hiihtotreeni ei auta maalissa olemiseen. Nyt voin olla kiitollinen siitä, että tässä blogissa ei käsitellä erityisesti salibandya. En muista koska olisin imuroinut yhtä pahasti. Positiivista on se, että ainakin toisella puolella pelanneille tuli hyvä mieli. Korjauksena edelliseen peruskunnon kohoaminen auttoi siihen, että pelissä jaksoi koko pelin loppuun saakka. Olotilast

Mitä jätämme perinnöksi?

Kuva
Lauantain keskisuomalaisessa oli artikkeli suomalaisesta lihavuudesta,  tässä  vastaava iltalehden artikkeli. Olemme tilanteessa, jossa todetaan että suurin osa suomalaisista on tavalla tai toisella ylipainoisia. Tämä ei ole ongelma pelkästään meidän sukupolvellemme, vaan myös meidän lapsillemme. Käytäntö on osoittanut, että lapset seuraavat vanhempiensa esimerkkiä lähes kaikessa. Mitä syömme ja miten liikumme, kaikkeen saamme mallin kotoamme. Vanhemmilla on vastuu siitä, minkälaisen asenteen liikkumisesta ja elämäntavoista lapselleen antaa. Koen syyllisyyttä siitä, miten lapseni ovat oppineet viettämään aikaa tv:n ja tietokoneen kanssa. Toivottavasti vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa mallia siitä, mitä ajankuluksi voi ulkona tehdä. Omia latuja Talvi toi haasteita latujen tekijöille. Järven jäälle tuskin saadaan latua tehtyä tämän talven aikana. Kävimme kuitenkin perheen kanssa hiihtämässä jäällä tänään. Nyt on loistava hankikanto ja jäällä pystyi hiihtämään miten halusi. Pieni

Pieniä voittoja

Tänään sain kokea ensimmäistä kertaa voittajafiilistä suksilla. Ei niin, että nykyisessä kunnossa sijoittuisi jumbosijaa korkeammalle alakoululaisten hiihdoissa. Motivaation puute iskee helposti ja ensimmäinen voitto oli se, että löysi itsensä ladulle. Luultavasti parasta oli se, että itse voitelemani sukset pitivät ja pystyi kerrankin hiihtämään pienen mäen ylös lentämättä naamalleen. Tuli kerrankin tunne, että tästä taitaa jopa pitää. Suksi toimi ensimmäistä kertaa ja hiihto sujui. Lenkin kierti 45 minuuttia nopeammin, kuin surullisen kuuluisana vuoden ensimmäisenä päivänä. Tottakai tartuntaa piti levittää ja hehkuttaa kotonakin kuinka nyt sujui ja toimi. Vaimonkin sukset tuli voideltua ja hätisteltyä ladulle. Onneksi puolisot on sitä varten , että he palauttavat lähemmäs maata. Muuten vaarana olisi keltaisen nouseminen. Eipä ne minun voiteluni niin loistavia nyt olleet ja kävipä vaimo vielä heittämässä pitemmän lenkinkin. Saapi nähdä tuleeko tästä perheen sisäinen kilpailu, kuka h

Ensimmäinen kymppi ja pitsan houkutus

On hämmästyttävää, mitä 1-2 asteen lämpötila muutos saa aikaan. Jäisellä ladulla hiihtämisessä, luisto ei ole ainakaan ongelmana. Samassa ajassa mitä pluskelillä meni yksi menikin nyt kolme kierrosta. Yllätyksekseni huomasin, että monet hiihtäjät kertovat innokkaasti kokemuksistaan ja jakavat vinkkejä, joista aloittelijalle on paljon hyötyä. Jäisellä ladulla hiihtämisen ongelma on pidon puute, tai sitten en vain osaa. Kuulema puikolla laitettava pito voide, ei hirveämmin pidä. Pitäisi läträtä liisterin kanssa. Samaan aikaan hiihtämässä ollut herrasmies ratkaisi ongelman hakemalla ne nanopohja sukset kotoaan. Toimivat hyvin kuulema hyvin -1 jäisellä ladulla. Mietin voiko vasta-alkaneesta liikunta innostuksesta tulla ongelma perhe-elämän suhteen. Lähestulkoonpa kaikkeen mitä ihminen tekee voi kehittyä jonkin asteinen riippuvuus. Meillä on vain rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa, eikä se ole sama miten sen jaamme. Kuinka sitten voisi ennaltaehkäistä yhteentörmäyksiä ajankäytön suhte

Suksien voitelusta

Pidon loppumiseen loppuu usein myös into hiihtää. Jos suksien voitelun opettelu tuntuu hankalalta kannattaa harkita ihan urheiluliikkeessä tehtävää voitelua ja pitoteippien laittamista. Usein hinta pyörii noin 30€ tuntumassa. Pitoteippien paras puoli on niiden vaivattomuus. Teippauksen pitäisi kestää 250 kilometriä. Meille aloitteleville se on riittävästi. Luistopuolelta löytyy ainakin startilta nopeasti käytettäviä  tuotteita , jotka ovat nimenomaan tarkoitettu aloitteleville kuntoilijoille. Jos intoa voitelun opetteluun löytyy, niin kohtuulliset  ohjeet siihen löytyy  tästä. Jos olet hankkimassa uusia suksia, kannattaa harkita myös  ns.nanopohjasuksia . Näiden pitäisi kestää suht pitkään ja samalla eliminoida luisto- ja pitovoiteiden tarve. Kannattaa vertailla verkkokauppoja ja seurailla tarjouksia mutta pakettihinnat näyttävät pyörivän 200-270€ välissä.

Uuden vuoden lupauksia ja vesisadetta

Kuva
Hyvää alkavaa vuotta 2013 Eilen iltasanomissa  käsiteltiin sitä kuinka 90% uuden vuoden lupauksista ei pidä. Meillä pystyy olemaan monelaisia syitä, miksi epäonnistumme yrityksissämme. Usein käy niin, että tahtoa kyllä on mutta liha on heikko. On helpompaa jäädä kotiin tekemään asioita joista nauttii, kuin lähteä ulos huonossa kelissä tekemään sellaista minkä kokee raskaaksi. Voimme lannistua myös siitä, jos laitamme itsellemme liian kovia tavoitteita. Omia tottumuksiaan on toisinaan äärimmäisen vaikeaa muuttaa. Jos haluamme saada aikaan muutosta itsessämme, meidän kannattaa käyttää siihen kaikki mahdollinen apu. Ystävien ja perheen tuki on ensiarvoisen tärkeää pyrkiessä muuttamaan elämäntapaansa terveellisemmäksi. Ystävät voivat joko nostaa meitä tai painaa alaspäin. Uutta vuotta viettämässä perheen kanssa Seikkailua sadesäässä Tammikuu alkoi +2 asteessa ja vesisateessa. Olisi ollut niin helppoa jäädä tänään sisälle ja odotella kylmempiä päiviä hiihtämistä varten. Yritän