Pieniä voittoja

Tänään sain kokea ensimmäistä kertaa voittajafiilistä suksilla. Ei niin, että nykyisessä kunnossa sijoittuisi jumbosijaa korkeammalle alakoululaisten hiihdoissa. Motivaation puute iskee helposti ja ensimmäinen voitto oli se, että löysi itsensä ladulle. Luultavasti parasta oli se, että itse voitelemani sukset pitivät ja pystyi kerrankin hiihtämään pienen mäen ylös lentämättä naamalleen. Tuli kerrankin tunne, että tästä taitaa jopa pitää. Suksi toimi ensimmäistä kertaa ja hiihto sujui. Lenkin kierti 45 minuuttia nopeammin, kuin surullisen kuuluisana vuoden ensimmäisenä päivänä.

Tottakai tartuntaa piti levittää ja hehkuttaa kotonakin kuinka nyt sujui ja toimi. Vaimonkin sukset tuli voideltua ja hätisteltyä ladulle. Onneksi puolisot on sitä varten , että he palauttavat lähemmäs maata. Muuten vaarana olisi keltaisen nouseminen. Eipä ne minun voiteluni niin loistavia nyt olleet ja kävipä vaimo vielä heittämässä pitemmän lenkinkin. Saapi nähdä tuleeko tästä perheen sisäinen kilpailu, kuka hiihtääkään enemmän.