Pitkä matka pimeää pakoon.

Tänään tuli luultavasti hiihdettyä tähänastisen elämäni pisin lenkki. Kilometrit ovat vieläkin suht vaatimattomia, mutta kaikkea ei voi saada välittömästi. 14 kilometrin hiihtoon meni aikaa noin puolitoistatuntia. -8 asteessa ja lumisateen jälkeen pitoa löytyi, mutta luisto oli todella olematonta. Ensimmäistä kertaa joutui antamaan sauvoilla vauhtia alamäkeen. Viimeinen osa lenkistä tuli hiihdettyä todellakin kelloa vastaan, noin puolen viiden aikaan tarvitsee jo otsalamppua. Motivoin itseäni hiihtämään kunnolla jättämällä lampun kotiin, ladulta selvisinkin sitten 16.25 mennessä. Olen saanut pidettyä kiinni siitä vähintään kolmesta hiihto kerrasta per viikko. Tällä hetkellä kilometrejä mittarissa on 74,6. Mitään tavoitteita en ole vielä kilometrien suhteen laittanut. Jos jotain tekee tarpeeksi, sitä alkaa haluamaan enemmän. Kuinka sitä osaisi pysyä kohtuudessa, että jaksaisi innostua liikunnasta vielä kesälläkin? Riskinä on se, ettei osaa kuunnella sitä mitä keho tahtoo kertoa. Liian paljon, liian nopeasti ja kevät meneekin sairastellessa.

 Suomen ladun sivuilta löytyy paljon tietoa kaikesta hiihtoon liittyvästä. Haluan laittaa tavoitteeksi vielä tälle talvelle osallistua johonkin isompaan hiihtotapahtumaan. Vielä kaksi viikkoa ja sitten on uusien mittausten ja testin yhteenvedon aika.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maksettua lenkki seuraa.

Kadonnutta hyvinvointia etsimässä

Se on miehestä kiinni jos ei suksi luista.