Olemmeko sitä mitä syömme?

Sanonnalla olemme sitä mitä syömme tuskin tarkoitetaan pelkästään ruokaa. Harvempi kasvissyöjä nahistuu tai lihansyöjä muuttuu karvaiseksi elukaksi. Tai ehkäpä jälkimmäistä tapahtuu. Kuitenkin meitä määrittelee se seikka, että se mitä me teemme sitä haluamme enemmän. Millä itseämme täytämme muuttaa sitä millaiseksi olomme koemme. Liikunnan vaikutus olotilaan riippuu lajista. Kestävyys lajit saavat olon jotenkin jäntevämmäksi tai sutjakkaammaksi. Tänään pitkästä aikaa salitreeniä ja olo on ryhdikkäämpi ja voimakkaampi. Eli sillä on oikeasti väliä miten me aikamme käytämme tai mitä harrastamme. Luultavasti pitkä yksinäisyys muuttaisi käsityksemme itsestämme yksin viihtyväksi tai epäsosiaaliseksi. Tämä on mahdollisuus tai vankila, riippuu siitä mitä päätemme elämällämme tehdä. Haluanko kokea itseni huonokuntoiseksi tai laiskaksi. Silloin voin olla tekemättä mitään ja se tapahtuu. Kuitenkin kohtuu itsensä psyykkamisessa on paikallaan, tässä vaiheessa tuskin enää huipulle mennään. Liiallinen todellisuuskin on lannistavaa, tarvitsemme positiivissa mielikuvia niitä pieniä tavoitteita kohti pääsemme etenemään. Jokainen matka alkaa askeleesta, siihen tarvitsemme unelmia.

Kunnon lumipyry vei mahdollisuuden tänään hiihdellä. Onneksi mikään ei pakota passiivisuuteen. Pitkästä aikaa salilla ja nyt hauis revähtäneenä. Suuri osa tapaturmista tulee silloin, kun tekee jotain tuttua. Mielikuva siitä mitä teit viimeksi kummittelee. Varoituksen sana, muutaman kuukauden liikuntatauon jälkeen aloitat taas nollasta. Lämmittely ja venyttely on syystä tehtävä huolella. Vuosien jälkeen, kohtaa todellisuus et ole enää nuoruutesi supersankari joka teki kaiken lämmittelemättä. Loukkaantumisriski on todellinen jos tavoittelee heti samoja painoja kuin 20 kiloa sitten. Ensimmäinen sali reissu, katsele rauhassa ja lämmittele kunnolla. Salitreenin aloittamisesta lisää juttua myöhemmin tässä kuussa.