Huonoa luistoa ja tajunnanvirtaa
Puoliväli on lähestymässä tämän ihmiskokeen suhteen. Tarkoistus on siis kuukauden ajan seurata millaisia vaikutuksia terveyteen valitulla lajilla on. Millaista on aloittaa ja miten liikkuminen muuttuu "taitojen" ja "kunnon" kehittyessä.
Huomioita tähän mennessä. Olotila on parantunut huomattavasti ja yllättävää kyllä selkäkivut ovat vähentyneet. Yksi tärkeimmistä muutoksista tapahtuu ajankäytössä ja asenteessa. Kysymys ei ole enää viitsimisestä, nyt sitä haluaa jo mennä ladulle. Uuden lajin löytämiseen liittyy myös sosiaalisen jakamisen tarve. Jos löydät omasta mielestäsi jotain suurta, haluat jakaa sen lähimmäistesi kanssa. Seurauksena sitä haluaa saada muita mukaan harrastukseen. Onneksi liikkuminen on jotain sellaista mihin kaikkia voi rehellisesti kannustaa. Elämäntavan muuttaminen vaatii oikeasti lähimmäisten tuen ja kaikista helpointa se on silloin kun läheiset siihen kannustaa.
Tajunnanvirrasta ja sen puutteesta.
Ensimmäisillä hiihtolenkeillä suurin osa huomiosta keskittyi hiihtämiseen, tekniseen suorittamiseen ja oman kurjuuden tuntemiseen. Tänään tuntui jo siltä, että ruumis hiihti samalla kun omat ajatukset leijuivat aivan jossain muualla. Oli mahtavaa huomata kuinka ajatukset irtaantuivat töistä ja muista arkisista kuvioista. Sama saattaa joskus tapahtua pitkällä tutulla ajomatkalla. Tuntuu kuin aika ja matka pikkuhiljaa menettäisivät merkitystään. Todellisuudesta muistutti, kuitenkin mäessä horjahtelu ja pieni polte ojentajissa. Olisi jo mielenkiintoista kokeilla miltä tuntuisi hiihtää muutaman tunnin lenkki. Mihin suuntaan ajatukset silloin suuntautuu?
Huomioita tähän mennessä. Olotila on parantunut huomattavasti ja yllättävää kyllä selkäkivut ovat vähentyneet. Yksi tärkeimmistä muutoksista tapahtuu ajankäytössä ja asenteessa. Kysymys ei ole enää viitsimisestä, nyt sitä haluaa jo mennä ladulle. Uuden lajin löytämiseen liittyy myös sosiaalisen jakamisen tarve. Jos löydät omasta mielestäsi jotain suurta, haluat jakaa sen lähimmäistesi kanssa. Seurauksena sitä haluaa saada muita mukaan harrastukseen. Onneksi liikkuminen on jotain sellaista mihin kaikkia voi rehellisesti kannustaa. Elämäntavan muuttaminen vaatii oikeasti lähimmäisten tuen ja kaikista helpointa se on silloin kun läheiset siihen kannustaa.
Tajunnanvirrasta ja sen puutteesta.
Ensimmäisillä hiihtolenkeillä suurin osa huomiosta keskittyi hiihtämiseen, tekniseen suorittamiseen ja oman kurjuuden tuntemiseen. Tänään tuntui jo siltä, että ruumis hiihti samalla kun omat ajatukset leijuivat aivan jossain muualla. Oli mahtavaa huomata kuinka ajatukset irtaantuivat töistä ja muista arkisista kuvioista. Sama saattaa joskus tapahtua pitkällä tutulla ajomatkalla. Tuntuu kuin aika ja matka pikkuhiljaa menettäisivät merkitystään. Todellisuudesta muistutti, kuitenkin mäessä horjahtelu ja pieni polte ojentajissa. Olisi jo mielenkiintoista kokeilla miltä tuntuisi hiihtää muutaman tunnin lenkki. Mihin suuntaan ajatukset silloin suuntautuu?
Kommentit
Lähetä kommentti