Kolmen viikon piina

Nyt vihdoinkin terveenä. Takana elämäni ikävin influenssa, neljä vuotta sitten sairastettu sikainfluenssa oli kevyttä tähän verrattuna. Ei mikään ihme, että toisinaan tiedottaminen influenssa aalloista saa hysteerinomaisia piirteitä. Ensi vuonna hankin rokotteen, toista samanlaista jaksoa ei tähän kotiin kiitos. Tervehtymistä on nyt juhlittu yöpymällä laavussa -20 asteessa ja pelaamalla salibandya, eikä jälkitautia vielä, Kovempi tauti romahduttaa kunnon tehokkaasti. Edellisen kerran salibandya jaksoi pelata sen puolitoista tuntia reippaasti ja nyt 20 minuutin kohdalla iskee väsymys. Takapakkia on menty varmaan sen kuuden viikon edestä. Nyt edessä uusi haaste. Ensimmäisenä katsoa kauanko kestää ennenkuin pääsee sille tasolle missä oltiin ennen sairautta. Toinen haaste liittyy kuntosaliharrastamiseen, siihen millaisia vaikutuksia 30 päivän harjoittelulla on ja mitä siitä aloittelijana voi saada. Haaste tulee aloitettua kun saa katsottua sopivan päivän lihaskuntotestiä varten. Huomenna voisi aloittaa taas mittaukset ja katsoa millaista vahinkoa tuo viimeinen kolmeviikkoinen on saanut aikaan.

Ikävä yllätys on se kuinka laiskuuteen on niin helppoa palata. Lähes kuukauden tauko totuttaa tehokkaasti tekemättömyyteen. Se ei ole pelkästään oma henkilökohtainen voi voi, vaan se antaa ikävästi esimerkkiä omille lapsille. Lapsetkin tottuvat olemaan sisällä, eivätkä halua ulos leikkimään sen vaivallisuuden takia. Lasten takia, on syytä ottaa itseä taas niskasta ja tavoitella terveempää elämää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hienoja melontakuvia, ei tällä kertaa.

Uusi projekti alkaa.

Ensimmäinen kymppi ja pitsan houkutus