Missä sitä juoksisi?

Eilen oli mahdollisuus käydä kokeilemassa Saimaan latu ry:n  järjestämää polkujuoksua kisapuiston läheisyydessä. Tutustumisen yhteydessä ladun kouluttajat kertoivat lajista ja sen varuisteista. Vaikka kyseessä onkin nyt trendi laji, on sen aloittaminen äärimmäisen helppoa. Luonto on aina lähellä ja lähes kaikilta löytyy liikkumiseen sopivat jalkineet ja vaatteet. Yksi muistamisen arvoinen asia on nopeus, sitä voi vähentää. Ero tiellä juoksemiseen on suuri, alussa jalkoihin saa katsoa hyvinkin paljon. Miltä matka tuntuu juostessa? Ero on noin puolitoista kertainen, matka tuntuu puolet pidemmältä ja kuormittaa monipuolisemmin koko vartaloa.

Posiitivista on myös se, että polku on jaloille armollisempi kuin asfaltilla juokseminen. Toisaalta on olemassa aina riski, että kompastuu juureen tai kiveen ja teloo itseään sillä tavoin. Kengissä suositellaan karkeampi kuvioisia juoksukenkiä, mutta tavallisilla lenkkareilla pääsee alkuun ihan hyvin. Pidemmillä reitillä on hyvä olla tuulenpitävää vaatetta päällä.

Lajiin tutustumaan ohjatusti pääsee vielä 12.7 Saimaan ladun tapahtumassa kisapuistossa klo 18.00 Juoksijat tapaavat parkkipaikalla, kyseessä on kuitenkin jo kolmas tapaaminen, joten infoa annetaan enemmän juoksun jälkeen.

Oma kokemus tapahtumasta. Paikalla oli noin 30 henkilöä ja alussa oli Saimaan ladun toiminnan esittelyä. Järjestöltä voi myös vuokrata kanootteja ja se järjestää myös retkeily toimintaa. Alussa venyteltiin ja lähdettiin lopulta juoksemaan kahdessa ryhmässä. Toiseen ryhmään, meni lujempaa juoksevat ja aikaisemmin osallistuneet. Alussa mentiin kivituhka polulla ja siitä siirryttiin ihan metsäpoluille. Myöhemmin tehtiin harjoituksia, jossa mm. opeteltiin askeltekniikkaa. Ryhmässä juoksemisen hyvä puoli on se, ettei nopeus missään vaiheessa karannut liian suureksi. Kiire ei ollut. Mitä opin oli se, että kunnon kannalta on tärkeämpää mennä hitaammin kuin liian nopeasti. Veren maku suussa juokseminen ei loppujen lopuksi kehitä. Loppuvaiheessa harjoiteltiin mäkijuoksua alamäkeen. Ylämäkeen mennessä pitääkin lyhentää askelta, ettei vauhti pysyähdy totaalisesti. Ylämäkiä ei siis harpota. Mäkeen oli rakennettu bmx hyppyreitä, joita joku juoksijakin kerkesi testaamaan.

Lajiin on helppo tutustua ja aloittaa vaikka omalta takapihalta, jos metsä on lähellä. Suosittelen lämpimästi kuitenkin aloittamaan ryhmän mukana. Lappeenrannassa toimii ryhmä Saimaa trail runners. Muistakaa pitää metsässäkin turvaväli, jottei oksat iske silmille. Tiheämmässä maastossa, voi käyttää pyöräilylaseja turvaamaan silmiä. Juokseminen poluilla on huomattavan paljon mielenkiintoisempaa kuin maantienreunalla. Samalla voimme altistua jollekin mistä olemme turhan kaukana, luonnolle.