Aikuisena liikkumaan

Kaikki kotona ja kurakelit ulkona, minne sitten? Yksi tutustumisen arvoinen matalan kynnyksen laji on yllättäen kiipeily. Vaikka lajilla on ollut vähän extreme lajin leima, se sopii kuitenkin useimmille. En tarkoita, että jokaisen tulisi aloittaa kalliokiipeilyä soolona (ilman varmistusta). Turvallisin tapa aloittaa lajiin/lajeihin tutustuminen kiipeilykeskuksissa. Lappeenrannassa kiipeily voi harrastaa  Bouldersaimaan kiipeilykeskuksella . Aloittamisen suurin kynnys on paikalle tuleminen. Moni jättää kiipeilyn kokonaan kokeilematta erilaisista syistä. Akrobaatti tai atleetti ei tarvitse olla, alkuun pääsee tikapuu tasoisella kiipeämisellä. Kiipeilyä voidaan jakaa useampaan lajiin on sisäkiipeilyä, boulderointia, jääkiipeilyä, ulkoseinät, kiipeämistä leedaten yms. Tutustutaan nyt peruskiipeilyyn. Aluksi ei tarvita muutakuin sisäliikunta välineet. Omia kenkiä alkuun ei tarvitse hankkia, kiipeilykengät on siinä 100€ molemmin puolin. Useimmat keskukset vuokraavat kenkiä noin 3€ hint...

Tänään oli vuorossa kesän ensimmäinen vierailu Lappeenrannan  Flowparkkiin . Ilma oli mitä mainion, vaikka pieni sade ei estäisikään kiipeilyä. Päivä lipun hinta on 23 euroa per nuppi. Perheelle 2 aikuista ja kaksi lasta on 76 euroa. Flowpark kortti maksaa viisi euroa ja siitä on hyötyä, jos käy useammin kiipeilemässä. Ihan pienille lapsille ei puisto sovi, suositus ikä on yli 7-vuotiaille. Isommiltakin pitää varmistaa, että onnistuuko kiipeily. Onneksi ihan vieressä on Myllysaaren perhepuisto kaikkine toimintoineen mm. hyppytorni, lasten kiipeilytelineet, beach kentät, aikaisemmin mainittu ja testattu parkourpuisto yms. Puistossa on yhteensä viisi rataa, joista suurin osa on yhteydessä toisiinsa. Gosaimaa reitti menee hetken aikaa järven ylitse. Kaikki paitsi vaikein Pepsimax rata, onnistuvat melko hyvin. Jos käyt ensimmäistä kertaa puistossa, on todennäköistä että jännität käsillä hyvin paljon. Myöhemmin kun huomaa, ettei putoamisen mahdollisuutta todellakaan ole, kulkemise...

Kolmas viikko takana päin, 57 km ja 23 erimittaista lenkkiä. Pikkuhiljaa on aika laajentaa harjoittelua, jos oikeasti esteistä aikoo syksyllä selvitä. Tänään kävimme testaamassa Imatrassa  Atreenalin seikkailupuistoa . Reittejä puistosta löytyy viisi joista vaikeinta en lähtenyt edes yrittämään. Pisin reitti oli yli 500 metriä pitkä ja se pyrki lyömään luuta kurkkuun jo alkumetreillä. Alun 8m verkko kiipeily on hyvä alku sille, mitä on tulossa. Pölkyt joissa askelmat ovat vain jaloille, ei kuulosta vaikealta. Vaikeuden tuo se, että turvalaitteita pitää irrottaa ja siirtää noin metrin välein samalla kun yrittää pitää yhdellä kädellä sileästä pölkystä kiinni. Tarkistin työntekijältä vaikeiden paikkojen takertuvat pultit eivät ole kiusantekoa, vaan turvaominaisuus . Reitin varrelta löytyy kaksi jänistämispistettä, jos tuntuu että puhti katoaa. Aikaa radan suorittamiseen meni lähes tunti ja siltä se tuntuu myös jälkeenpäin. Käsiä on vaikeaa puristaa nyrkkiin ja jalat tuntuvat veteliltä...