Aikuisena liikkumaan

Tänään en tee mitään. Ei pysty, ei jaksa, eikä kykene. Ihminen on yllättävän rajoittunut olento. Kaikki meissä on riippuvaista jostain muusta. Henkinen auttaa fyysisessä ja päinvastoin, mutta ikävä sama toimii myös negatiivisessa mielessä. Fyysinen väsymys vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen ja tekemiseen. Kipeänä mikään ei toimi, ajattelu on yhtä tukossa kuin nenäkin ja sosiaalissa tilanteissa ei vain jaksa. Stressi ja flunssa vaikuttavat siihen, että uni ei tule ajallaan. Vähäunisuus taas kostautuu kaikessa, mikään ei toimi niinkuin pitäisi. Väsyneenä huomaa hermostuvansa nopeammin ja pinna on hyvin lyhyenä. Kireys vaikuttaa suoraan siihen, millaiseksi ilmapiiri ympärillä muuttuu. Paha olo tarttuu toisiinkin ja sitten taas levätään vähän vähemmän. Aikuisena sitä pitäisi osata huolehtia omasta voinnistaan. Vanhempien väsymys näkyy lastenkin käyttäytymisessä. Se, että laittaa itsensä siihen pisteeseen ettei jaksa ympäristöään, on melko rakkaudetonta toisia kohtaan. Emme ole irralliset mui...

Maanantai... Jotenkin silloin mikään ei tunnu luonnistuvan sillä tavalla, mitä toivoisi. Legendat kertovat, että suuri osa sydänkohtauksista tapahtuu maanantaisin tai yleensäkin työviikon ensimmäisenä päivänä. Oli kulunut kolme päivää edellisestä lenkistä ja tuntui lähes mahdottomalta päästä tänään lenkkiä tekemään. Ainoa mahdollinen ajankohta olisi lasten nukahtamisen jälkeen. Oletteko koskaan nukuttanut muksuja ja samalla odottanut, että pääsette tekemään jotain omasta mielestänne välttämätöntä? Eihän ne silloin nuku... Nuorempi pyöri ympyrää sängyssään kaksi tuntia, ennenkuin lopulta simahti. Todella absurdia, että ylipainoinen isä ottaa pulttia siitä ettei pääse pimeään lenkkiä heittämään. Kymmenen jälkeen sitä pääsi jo jäälle huomatakseen, että lumi ja tuuli oli vienyt ladun mennessään. Onneksi kelkan uraa oli vielä näkyvissä. Oli kieltämättä mielenkiintoista testata vapaata tyyliä pehmeällä tuoreella lumella. Outoa miten erilaisista asioista voi tulla tärkeitä lyhyessäkin ajass...