Miten meni niinkuin omasta mielestä?

Eilen oli se suuri päivä ja oman projektin huipennus Tough Viking kisa. Matka kisoihin piti kuvailla vaihe vaiheelta, mutta elämässä sattuu ja tapahtuu. Sama asia kuin liikunnassa tapahtuu helposti myös kirjoittamisen suhteen. Jos tulee pitkä katkos, voi olla vaikeaa aloittaa uudestaan. Onneksi liikunta ei loppunut vaikka kirjoittamisen suhteen on tullut pidettyä taukoa sen verran että vastasyntynyt on kasvanut kääntyileväksi ilopilleriksi. Sellainen syy päivittämättömyyteen.

Nollasta kymmenen kilometrin lenkille tarvitaan noin kahdeksan viikkoa. Se tuli testattua osallistumalla toukokuun aikana etelä-saimaan hölkälle neljännes maratoonilla. Kesäkuussa osallistuin toiseen juoksutapahtumaan ja 10-kilometrin ajasta lähti pois jo 15 minuuttia. Suurin este liikkumisen suhteen tuntuu olevan tapa miten ajattelee itsestään ja siitä mitä kykenee. Jos alkuunkin ajattelee ettei kykene, ei välttämättä lähde edes yrittämään.

Jos yrittää ja onnistuu, huomaakin että esteet eivät olleetkaan niin korkeita ja kykenää tavoittelemaan vielä korkeammalla olevia. Ensimmäinen voitto on aloittaminen ja toinen on se seuraava lenkki. Itselle tärkeä saavutus oli ensimmäinen 10-kilometrin juoksu ilman hiljentämisiä. Sen jälkeen tuntui siltä, että minähän kykenen ja pystyn tähän.

Viikinki kisaan valmistauduin enimmäkseen juoksemalla ja jonkin verran kiipeilemällä.


Hetki ennen lähtöä.

Näin päivä kisan jälkeen voi rehellisesti sanoa, etten ollut valmis. Flunssa loi huonon tilanteen, mutta tärkeää on se, että uskalsi yrittää. Oli mielenkiintoista lähteä matkalle tietämättä, mitä kaikkea oli edessä. Lähdössä kaikkien fiilis oli mahtava ja jännittynyt. Musiikki pauhaa ja väkeä innostetaan lähtöön. Ryhmät lähtivät matkaan 10 min välein ja noin 100 hengen ryhmissä. Ensimmäinen este oli amerikkalaisen jalkapallon pelaajat tyynyjen kanssa. Oli hurjan tuntuista rynnätä muun lauman mukana. Toinen este oli juosta renkailla, joka oli myös nopeasti ohitse. Ensimmäinen shokki on kolmas este kontti täynnä jäävettä. Tuntui kuin kroppa olisi mennyt tilttiin jo siinä pisteessä. On eri asia juosta tasaista matkaa vaatteet kuivina, kuin kaikki kamppeet läpi märkinä. Missään vaiheessa matkaa ei kerkeä kuivumaan, kun seuraava kastautuminen on jo edessä. Suurin osa esteistä oli erilaisia ylityksiä tai alituksia. Vaikeimmat esteet olivat lopussa päin. Ensimmäinen voitto omista peloista oli varmaan Reebook blades este. Siinä on kaksi peräkkäistä aitaa, jotka omiin silmiin näyttivät korkeilta. Riittävällä vauhdilla siitä kuitenkin pääsi yli yllättävän helposti.

Pahin haasta ensimmäisen viiden kilometrin matkalla oli tunne jalkojen kramppaamisesta. Onneksi ne iskivät kunnolla vasta kisan jälkeen. Yksi vaativimmista tehtävistä oli kallioiden kiipeäminen ylös ja alas. Olisi pitänyt treenata vaihtelevassa maastossa ja intervalleilla tai vaikkapa kiivetä vain portaita paljon... Ensimmäinen este, mistä on vaikeaa selvitä yksin oli Irish Table. Siinä pitää päästä korkealla olevan tason päälle. Parin kanssa se suoriutuu kyllä. 

Hauskin este tuli jossain 7-8 kilometrin kohdalla, jossa laskettiin vesiliukumäestä mereen. Vaatteet päällä on hämmästyttävän vaikeaa uida. Ensimmäinen epäonnistuminen tuli vastaan puolapuilla, missä ote ei vain enää pitänyt. Epäonnistumisesta seuraa 30 punnerusta, burbeeta tai kyykkyä. Ikävä kyllä jos epäonnistuu yhdessä, rupeaa epäonnistumaan muissakin. Köyden kiipeäminen kolmeen metriin jäi välistä ja punnerrukset eivät enää kulje. 

Toiseksi viimeisenä on pahin kaikista.
Korkea ramppi. Tässä pitäisi juosta lujaa ja hypätä köyteen. Jos vain saisi siitä kiinni. Viimeinen este oli kiivetä verkko häkin ylitse. Ylhäältä vpk päästi letkulla vettä. 

Maalissa odotti energia juomat ja jokainen osallistuja sai kisan läpäisijä mitalin. 

Mitä tekisin toisin nyt? Aloita ajossa, juokse pitempiä lenkkejä mäkisessä maastossa intervalleilla, kiipeä. Mitä enemmän saisi painoa pois, sitä enemmän on paukkuja viimeisiin esteisiin. Projektin aikana paino tippui kuusi kiloa. Huomattavasti enemmän tipahtaisi ruokavalion muutoksilla. Ensi vuonna olen valmiimpi. Tänään on hyvä päivä aloittaa seuraavien tavoitteiden suunnittelu. Tärkeää on että jaksaa yrittää ja laittaa itselleen aina uusia haasteita.

Kaiken kaikkiaan kisa oli mahtava kokemus.



Kommentit

  1. Aikaisempi kirjoitus joskus maalis-huhtikuulta oli jäänyt julkaisematta. Sen takia tämä ei ole viimeisenä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä kuukaudessa saa hiihdosta irti.

Missä sitä juoksisi?