Läskillä on muisti.

Pitkästä aikaa heräsin energisenä. Hassua kuinka liikumisen positiiviset vaikutukset yllättää aina alussa, kuten kipukin. Tuntuu siltä, että kaikki osat minussa vastustaisivat liikkumista. Toisen lenkin jälkeen yllätti hirvittävä tarve syödä... Kenen oikeasti tarvitsee syödä 22.30? Tuntuu vain siltä, että ruumis haluaa pitää keinolla millä hyvänsä läskinsä.

Iloista oli kuitenkin huomata, että paino ei ole jojonnut takaisin tammikuun lukemiin. Ilmeisesti vähäinenkin liikunta auttaa ylläpitään sitä, mitä on jo saavuttanut.

Tänään oli kolmas lenkki aloituksesta. Kaksi edellistä oli tuskaa, tämä oli jo parampaa. Yllättävää on se, että alun jokapuolella olevat kivut sulavat hiljalleen pois. Hölkätessä ihmettelin outoa seläntakaa kuuluvaa rapinaa ja tajusin lopulta, että äänet napsahtelevat omasta selästä. Olisi oikeasti todella helppoa jättää kesken. Täytyy muistuttaa itseä joka päivä siitä, että oma terveys vain heikkenee odottamalla. Paljon parempaa on kärsiä aloittamisen tuska nyt kuin vuosien päästä lääkärin määräyksestä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maksettua lenkki seuraa.

Kadonnutta hyvinvointia etsimässä

Se on miehestä kiinni jos ei suksi luista.