Kuinka liikkumisesta nauttii?

Juokseminen ei vain ole kaikkien juttu. Vaikka hampaat irvessä yrittäisi, kaikki ei aina onnistu. Kolmen viikon kohdalla kävi jo niin, ettei lenkkeilystä tule mitään se sattuu liikaa. Jostain syystä piolveni on kertakäyttö kamaa ja yhden lenkin jälkeen polvi on turvonnut ja sillä nilkuttaa loppuviikon. Jos joutuu pohtimaan miten ruumis kestää liikuntaa, ei siitä varmasti nauti. Sitä on melkoisessa kierteessä, kun pitäisi laihduttaa jotta jalat kestäisivät, mutta jalat ei kestä liikkumista. Onneksi sitä on vaihtoehtoja lähes loputtomasti. Tein korvaavaa lenkkiä vesijuoksemalla. Vauhti ei ole päätä huumaavaa, mutta se toimii kyllä. Polvivaivaiselle suositellaan uintia ja pyöräilyä. Tekipä mitä hyvänsä kannattaa kuunnella, mitä oma kroppa sanoo. Normaali rasituksesta tuleva kipu on siedettävää. Terävä pistävä kipu nivelessä, ei ole sellaista mikä menisi vain pois harjoituksella. Polvilääkäri oli sitä mieltä, että liikkua voi kivun mukaan. Pitää löytää vain sellainen liikkumisen muoto, joka sopii itselle.

Tänään tein lenkin josta nautin. On mahtavaa liikkua siihen pisteeseen, ettei enää jaksa eikä se satu. Kuuden vuoden tauon jälkeen laitoin rullaluistimet jalkaani ja annoin mennä. Matka saattoi olla mitä tahansa 10-20 km välillä, mutta se oli ihanaa. Ei kipua, ainoastaan tunne siitä kuinka ruumis työskentelee täysillä. Oman tauon syyksi tuli paha kaatuminen, jonka jälkeen luistimet olivat varastossa pitkään. Nyt luistellaan siihen asti kun säät sallivat.

Rullaluistelun negatiivisia puolia: luistelija vie yllättävän ison tilan kulkiessaan heiluessaan puolelta toiselle. Rinnakkain luistelevat vievät kaiken tilan jalkakäytävältä. Tämä pitää muistaa erityisesti tiellä kulkiessa. Toinen huomattava seikka on kaatumisherkkyys. Ei tarvita kuin pieni kivi rullien väliin ja tulee rumaa jälkeä. Luistimilla pääsee samaa vauhtia pyörän kanssa, joten varovaisuus on paikallaan.

Positiivista on se vauhdin tunne. Rullaluistelua voi tehdä pitkään verrattuna juoksemiseen.