Eteenpäin sanoi mummo sohjossa.

Vanha vitsi kysyy miten norsu syödään. Vastaus on pala kerrallaan. Jos yritetään kerralla liian paljon, on todennäköistä että yrittäminen jää siihen. Jos yrittäisin kerralla päästä siihen täyteen vaadittuun matkaan, tästä tulisi hyvin lyhyt projekti. Ensimmäisten viikkojen 2-5 minuutin juoksut tuntuvat aika onnettomilta, mutta pitää tehdä se mitä pystyy. Juoksu ohjelma totuttaa pikkuhiljaa pitemmille matkoille. Vanhat muistikuvat voivat tehdä ikäviä jäyniä, kun miettii mitä juoksikaan kolme lasta sitten. Vuonna 2009 10-kilometriä meni samalla ohjelmalla, sen voi tehdä uudelleenkin. Ongelmana on ajankäyttöön liittyvät kysymykset, mistä löytää aika kaikelle. Elämässä on työ ja perhe, eikä kumpaakaan voi laiminlyödä, vain sen vuoksi että iskä löysi taas uuden masokistisen harrastuksen. Oikeasti tänään lenkki sohjossa, ei ollut hupia. Uuden aloittamisessa hitaus on tärkeää, ettei turmele sitä mitä terveydestä on vielä jäljellä. Pyöräilyn ja lenkkeilyn jälkeen olen vain yskinyt. Kestää oma aikansa, että pääsee taas vauhtiin. Tai sitä ainakin toivoo pääsevänsä vauhtiin. Tein päätöksen yrittää lisätä liikuntaa työmatkojen muodossa. Sillä tavalla aika ei ole poissa omalta perheeltä. Lappeenrantaan muuton jälkeen, lenkkeily ja pyöräily on ollut loistava tapa tutustua uuteen paikkakuntaan. Lisäilen kuvia, kun muistan ottaa kameran mukaani.

Eroon turhasta selkäkivusta.

Tämä alkaa kuin ostos tv:ssä. Pitkään kärsin alaselän kivuista, mutta lopulta löysin niille lääkkeen. Liikunta. Istumatyön isoimpia haittapuolia on selän kipeytyminen, erityisesti aamulla liikkuminen tuntui äärimmäisen kivuliaalta. Kokeilin lopulta hoitokeinona halkojen hakkuuta ja se toimi. Nyt ilman rantasaunaa siihen ei ole ollut enää mahdollisuutta ja pari viikkoa sitten kivut palasivat. Luin epämääräisestä lähteestä, että kipujen syynä on tukilihasten heikkous. Tarkoittaen vatsa- ja selkälihaksia. Helpoin tapa, mitä keksin testata kotona oli lankutus, minuutti per ilta ja minulla se on auttanut selän kipuihin.