Kuinka lenkistä tuli seikkailu.

Meillä on kotona kestovitsinä sketsi, jossa täti hokee "yhteinen kokemus" kaikesta, mitä hän toisen kanssa tekee. Tänään meillä oli "yhteinen kokemus" perheenä, keli oli mitä mainioin lähteä käymään jäällä hiihtämässä. Ajatus oli, että lapset olisivat myös hiihtäneet, mutta kaikki ei mene kuin Strömsössä. Koulussa on kuulema hiihdetty tarpeeksi ja sovitaan, että pojat lähtevät kävellen. Kuitenkaan ei päästä kuin 50 metriä kotoa, kun huomataan että poikien salaseuran kokous on alkamassa ja koululaiselle tulee kiire muualle. Lopulta muun perheen kanssa päästään jäälle asti ja sillä aikaa hiihtelen edestakaisin jäällä mitä pystyn. Viisivuotias lähtee ihan omaan suuntaansa ja päättää etsiä majapaikkaa saaresta. Hiihtelen edestakaisin lenkkiä saaren edustalla ja annan pojan rauhassa kiipeillä saarella. Äkkiä sitä tajuaa, että toinen onkin jatkanut matkaansa saaren läpi ilman aikomustakaan pysähtyä. Sitä rupeaa huutamaan lasta takaisin, eikä vastausta. Kiireesti vain sukset jalasta ja perään. Onneksi jäljet olivat näkyvissä. Kauhulla ajattelee, että jäljet vievät suoraan jonkun avannon reunalle. Onneksi poika kuitenkin löytyi, vaikka tällä ei ollutkaan mitään hajua suunnasta mihin olisi pitänyt kulkea.

Hiihtokelit Saimaalla on mennyttä. Jäällä ei ole juurikaan lunta ja hiihtäminen ei meinaa onnistua. Lopulta päästään takaisin reitille, mihin piti päästä. Yhteinen vauhti kuitenkin hidastui pojan kilometrin harharetkestä ja paluu oli vähän takkuista. Oli kuitenkin hyvä keli ja tuli hiihdeltyä edestakaisin katselemassa, mitä matkalta löytyy. 
Jälkiä oli näkyvissä suuret määrät ja joku oli ollut liikenteessä suuren koiran kanssa. 

Hylätty mökki oli saanut koristelua seinilleen 90-luvun loppupuolella. Kirjoitusvirheen korjaus oli hauska lisäys.

Tielle päästyttyä kävelystä ei meinannut tulla mitään ja siskon seuraksi vaunuihin ei mahtunut. Suostuttelun ja uhkailun lopuksi tuli kompromissi reppuselkä kyydityksestä. Lenkillä olimme puolitoista tuntia ja pääsimme vähän yli neljä kilometriä, mutta se oli taatusti mielenkiintoisempi kuin pelkkä yksin hiihtely vain kellon kanssa. Lapset eivät tee elämästä helpompaa, mutta tuovat siihen paljon enemmän rikkautta kuin kuvitella pystyy. Toisinaan on hyvä joustaa omista tavoitteista ja yrittää tehdä asioita perheenä. Sillä liian pian tulee se aika, että lapset kulkevat vain omia menojaan. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä kuukaudessa saa hiihdosta irti.

Missä sitä juoksisi?

Flowparkkailemassa